torstai 4. helmikuuta 2016

51. Ministereiden kirje Suomen kuntiin lainsäädännön tarjoamista joustomahdollisuuksista ja tapauskohtaisesta harkinnasta / asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä sekä laki rakennuksen energiatodistuksesta

Kitinojan KOTO-projektin päättymisen jälkeen Koskenrannalta-blogi on elänyt hiljaiseloa. Asiat ovat kuitenkin menneet eteenpäin monella tasolla. 

Yhtenä asioiden edistäjänä on toiminut Pohjalainen Rakennusperintö ry / Österbottens Byggnadsvård rf, joka viime keväänä 2015 kävi neuvotteluja kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitasen sekä liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon kanssa. Mukana neuvotteluissa oli myös Ympäristöministeriön virkamies Tuija Mikkonen. Aiheena neuvotteluissa olivat mm. Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä sekä laki rakennuksen energiatodistuksesta. Näiden tulkinnoissa on suurta vaihtelua Suomen kunnissa. Väärät tulkinnat uhkaavat rakennettua kulttuuriperintöä. 

Ympäristöministeriöstä lähti Suomen jokaiseen kuntaan seuraava kirje: 

Kunnanhallitukset
Kuntien tekninen toimi
Kuntien rakennusvalvontaviranomainen

Hyvä vastaanottaja!

Valtioneuvosto hyväksyi 20.3.2014 periaatepäätöksellään Suomen ensimmäisen, vuoteen 2020 tähtäävän valtakunnallisen ympäristöstrategian ja sitä konkretisoiva toimeenpanosuunnitelma valmistui tammikuussa 2015. Strategia kattaa kulttuurimaiseman, rakennetun kulttuuriympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön. 

Strategian mukaan kulttuuriympäristö on huomattava voimavara ja sillä on keskeinen merkitys hyvän elinympäristön luomisessa sekä paikkakuntien ja ihmisten identiteetin vahvistamisessa. Elinkeinoelämälle kulttuuriympäristön monimuotoisuus voi avata uusia menestymisen mahdollisuuksia. 

Kunnat ovat keskeisessä asemassa strategian tavoitteiden toteuttamisessa esimerkiksi maankäytön suunnittelun, rakentamisen ohjauksen, koulutuksen ja kulttuuripalvelujen kautta sekä matkailun ja elinkeinoelämän toiminnan mahdollistajina ja edistäjinä. 

Kunnat voivat kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen keinoin edistää kulttuuriympäristöjen säilymistä. Kuntien toiminnan suunnittelussa voidaan hyödyntää alueen ja paikkakunnan kulttuuriympäristön vahvuuksia hyvinvointia ja näkyvyyttä lisäävinä tekijöinä. Paikkakuntien brändäämisessä voitaisiin kulttuuriympäristöä hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Kuntien merkitys kulttuuriympäristötietoisuuden vahvistamisessa varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa ja vapaassa sivistystyössä sekä museoissa on keskeinen. Kunnat voivat toimillaan myös edistää julkisen hallinnon, kansalaisten ja elinkeinoelämän toimijoiden välistä vuoropuhelua.

Otimme maaliskuussa vastaan Pohjalainen rakennusperintö ry:n edustajia, jotka esittivät huolestuneisuutensa rakennusperinnön säilymisestä. He kiinnittivät huomiota useisiin, eri puolilla Suomea esille tulleisiin keskeisiin kysymyksiin.

Rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisessa on ilmennyt mm. seuraavanlaisia ongelmia: kuntien käytännöt vaihtelevat maankäytön suunnittelussa ja rakentamisen ohjauksessa. Asemakaava-alueiden ulkopuolella rakennussuojelussa sovellettavan rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain käyttö kulöttuurihistoriallisten arvojen turvaamiseksi on toistaiseksi suhteellisen vähäistä. Säädösten tulkinta ns. energiaremonteissa ja muussa korjausrakentamisessa saattaa johtaa rakennusten kulttuurihistoriallisten arvojen häviämiseen, jos lainsäädännön tarjoamia joustomahdollisuuksia ja tapauskohtaista harkintaa ei hyödynnetä. Varovaisella ja arkkitehtonisia arvoja kunnioittavalla korjaamisella ja kunnossapidolla voidaan säilyttää tuleville sukupolville kulttuurihistoriallisesti korvaamattomia rakennuksia ja kulttuuriympäristöjä. 

Haluammekin tällä kirjeellä kiinnittää eri hallintokuntien huomiota kulttuuriympäristöstrategian tavoitteisiin ja kannustaa kuntia strategian toteuttamiseen yhteisen kulttuuriympäristömme hyväksi sekä huolehtimaan ympäristömme tasapainoisesta kehittämisestä. 

Ystävällisin terveisin

Pia Viitanen                                                Paula Risikko
Kulttuuri- ja asuntoministeri                        Liikenne- ja kuntaministeri

Lisätietoja kulttuuriympäristöstrategiasta ja sen toimeenpanosta on luettavissa verkkosivulta: www.ym.fi/kulttuuriymparistostrategia





  

torstai 22. toukokuuta 2014

50. Mitä Kitinojan perinnekylälle kuuluu toukokuussa 2014?

Mediatiedote 22.5.2014                                                                      julkaisuvapaa

Keskipohjolan temaattinen kulttuuripalkinto Seinäjoen Kitinojan Kyläseuralle

JAETULLA ENSIMMÄISELLÄ SIJALLA
Keskipohjola-komitea jakaa vuosittain kaksi kulttuuripalkintoa; toisen lasten ja nuorten kulttuurille ja toisen temaattisesti. Tänä vuonna temaattisen palkinnon aiheena on maailmanperintö ja kulttuuriperintö. Tuomaristona toimiva Keskipohjolan kulttuurityöryhmä sai tänä vuonna seitsemän ehdotusta temaattisen palkinnon saajaksi.  Etelä-Pohjanmaalta ehdokkaana oli Kitinojan kyläseura. Ensimmäinen sija jaetaan puoliksi Kitinojan kyläseura ry:n (Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa) sekä ruotsalaisen Döda Fallet Världsarv AB:n (Ragunda, Jämtlanti) kesken.

Palkinnot jaetaan Keskipohjolan kulttuuripäivillä Satakunnassa 24.-27. syyskuuta 2014.

POHJALAISTALON PALUU KITINOJAN KYLÄSSÄ
Suomessa vanha rakennuskanta vähenee koko ajan, ja asuinalueet yhdenmukaistuvat kautta maan. Myös pohjalaiseen asumiseen liittyvä elämäntapa ja paikallinen identiteetti ovat vanhojen talojen mukana katoavia kulttuurisia arvoja. Tämän vuoksi Kitinojalla on otettu käyttöön perinteisen paikallisen rakentamistavan jatkaminen: Kitinojan perinnekylässä aidosti pohjalaismalliset uudisrakennukset palaavat maisemaan 70 vuoden tauon jälkeen. Kylään on luotu 12 tonttia perinnerakentajille, jotka voivat paitsi siirtää sinne vanhoja rakennuksia muualta, myös rakentaa uusia vanhan esikuvan mukaan. Uudisrakentamista varten on luotu erityinen, 48-sivuinen rakennustapaohje.

Kitinojan perinnetontit on tarkoitettu maaseutuasumisesta kiinnostuneille edelläkävijöille, jotka etsivät aitoutta, kauneutta ja kestävyyttä, kierrätettävyyttä, hengittäviä ja terveellisiä materiaaleja, pitkäikäisiä ja luonnonmukaisia ratkaisuja, mahdollisuutta kotitarveviljelyyn, paikallisuutta, juuria ja sukupolvien jatkumoa ym. sellaisia arvoja, joita on vaikea löytää nykypäivän rakentamisen valtakulttuurista. Perinteinen talo voi olla kaikki nykyajan mukavuusvaatimukset täyttävä, viihtyisä koti. Perinteisten ulkorakennusten käyttötarkoitus voi olla moderni.

Kitinojalla luodaan valtakunnan mittakaavassa ainutlaatuista vaihtoehtoisen asumisen mallialuetta. Tähän mennessä vain Mustasaaren Stundarsin asuntoalueella on noudatettu samoja periaatteita. Esteettis-ekologisen kulttuurirakentamisen malli on kuitenkin toteutettavissa paikallisesti eri puolilla maata. Paikallisuutta henkivät ympäristöt tukevat asukkaiden viihtymistä ja hyvinvointia, vahvistavat yhteishenkeä sekä antavat juuria ja aineksia henkiselle ja taloudelliselle luovuudelle.

PALKINTO ON TUNNUSTUS POHJALAISTALOLLE JA SEN UUDELLE TULEMISELLE
Pohjalaistalo sekä perinteinen pohjalaisen asumisen tapa kiehtoo ja houkuttaa paitsi edelläkäyviä uusia rakentajia ja asukkaita, myös suurta yleisöä. Kitinojan pohjalaistaloperintöön perustuva prosessi on tuonut paljon myönteistä huomiota pohjalaiselle talolle sekä synnyttänyt uusia toimenpiteitä, joiden kautta pohjalainen rakennusperintö on noussut juhlapuheiden aiheesta uusien konkreettisten toimenpiteiden kohteeksi. Vanhan Vaasan läänin alueella on perustettu kaksikielinen Pohjalainen Rakennusperintö ry, joka kokoaa yhteen rakennusperinteen toimijoita alueella. Seinäjoen asuntomessuilla vuonna 2016 yhtenä teemana tulee olemaan pohjalainen talo. Talonpoikaiskulttuurisäätiön ”Kylä 2020” –hanke tutkii mahdollisuuksia hyödyntää perinteiseen rakentamistapaan liittyviä ratkaisuja muualla Suomessa. Tutustumiskäynnistä Ruotsin Hälsinglandiin – jossa paikalliset talonpoikaistalot olivat juuri saaneet UNESCO:n maailmanperintöstatuksen - syntyi paitsi kontakteja Ruotsiin, myös Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Seinäjoen Ammattikorkeakoulun ”Potra Pohjalaistaloverkosto” –hanke, joka tähtää sekä tutkimukseen että uusiin kehittämistoimenpiteisiin pohjalaistaloihin liittyen. Tässä verkostossa on mukana parikymmentä yritystä ja toistakymmentä yksityistä pohjalaistalon omistajaa. 

Keskipohjolan temaattinen kulttuuripalkinto on tunnustus paitsi Kitinojan kyläseuran ja ensimmäisten rakentajien tekemälle työlle perinnekylän luomisessa, myös mukana oleville arvokkaille yhteistyökumppaneille ja uusille verkostoille, jotka näkevät pohjalaistalon potentiaalin – vaikka maailmanperintökohteeksi saakka. Tunnustus on selvä osoitus siitä, että suunta on oikea. Kyse on pohjalaistaloihin liittyvän osaamisen uudesta kertymisestä, sen säilymisestä ja jakamisesta myös jatkossa. 

Lisätietoja:
Kitinojan kyläseura ry, Alpo Kitinoja, puh. 045 864 3933

Kitinojan perinnekyläprojekti, Taina Hautamäki, puh. 0400 317 138

maanantai 17. kesäkuuta 2013

48. Miksi rakentaa perinnetontille Kitinojan kylässä?

Knuuttilan kylänraittia Härmässä juhannusyönä 2012

Paikallisuuden, estetiikan ja ekologisuuden vuoksi



Pohjanmaalla asutettiin ensiksi jokivarret ja ne rakennettiin tiiviiksi nauhakyliksi. Joet toimivat kulkuväylinä ja rakennukset olivat rykelminä vierekkäin kulkuväylän varrella. Kun asutus levisi edemmäksi, taloja rakennettiin tien varteen samalla tavalla. Sitten isojako hajotti vanhat pohjalaiset ryhmäkylät 1800-luvun alkupuolella. Syynä oli pyrkimys tehostaa maataloutta mm. lohkomalla tiloja sekä kokoamalla tilojen maita suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Sen myötä taloja siirrettiin lähemmäksi kunkin tilan saamia tiluksia ja alkoi syntyä haja-asutusta. Nykyisin Pohjanmaalla on vain harvoja paikkoja, joissa voi vielä nähdä tyypillistä pohjalaista nauha-asutusta. Tällaisia ovat esimerkiksi Knuuttilanraitti Alahärmän Voltin kylässä. Myös esimerkiksi Ylihärmän Kankaankylässä on säilynyt pätkä nauha-asutusta, jossa vanhimmat talot ovat 1800-luvun alusta. Kokonainen ryhmä pohjalaistaloja on siis harvinainen, mutta sitäkin vaikuttavampi näky. Tarvitseeko tällaisten näkymien olla harvinaisia ja sitten lopulta kadota kokonaan?

Nykyään ympäristöministeriö sekä kuntien kaavoittajat ja rakennusviranomaiset suosivat tiivistä, pienimittakaavaista  puurakentamista osana ekologisen rakentamisen toimenpideohjelmaa.  Kaikkien suomalaisten pakettitalolähiöiden rinnalle Kitinojan perinnetonttialue tuo ajatuksen siitä, että pienimittakaavainen, tiivis puurakentaminen tarjoaa modernin mahdollisuuden panostaa paikallisuuteen ja tuoda perinteinen raittikylä takaisin maisemaan. Koska Kitinoja on keskellä eteläpohjalaista kulttuurimaisemaa, siellä kyseinen tonttialue on luonnollisesti varattu perinteisiä pohjalaistaloja ja niihin kuuluvia pihapiirejä varten. 

Perhe, joka haluaa perinteisen pohjalaistalon, arvostaa varmasti myös sitä että talo sijaitsee perinteisessä ympäristössä. Kitinojan perinnetonttien etu moneen muuhun ympäristöön nähden on siinä, että niiden näkymät avautuvat vastedeskin eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan - metsänreunaan, viljeltyihin peltoihin, toisiin perinteisiin taloihin ja kylätielle. Sitä riskiä ei ole, että naapuriin voisi tulla teollisuushalli, rivitalo tai totaalisesti toista arkkitehtuuria edustava moderni asumus. Se summa joka rakentamiseen investoidaan maiseman ja ympäristön vuoksi, säilyttää arvonsa jatkossakin.   

Perinteistä ryhmäkylää Teerijärvellä toukokuussa 2013

Aitouden, luonnonmukaisuuden ja kestävyyden vuoksi



Kitinojan perinnetonteilla rakennetaan perinteistä paikallista rakentamistapaa jatkaen, tuomalla takaisin sellaista joka on jo maisemasta hävinnyt. Koska perinteinen paikallinen rakentamistapa poikkeaa merkittävästi nykyrakentamisesta, sille on oltava määritelmä. Kitinojan perinnetonttien rakentamistapaohjeessa esikuvaksi on otettu 1800-luvun loppuun mennessä huippunsa saavuttanut eteläpohjalainen rakentamisen tapa, ja määritelty ne seikat joilla uudisrakennuksesta on mahdollista tehdä eteläpohjalaisten esikuviensa kaltainen. 

Perinnerakentamisessa kaikki rakennusmateriaali on luonnonmukaista. Rakennusosia voidaan kierrättää aina kokonaisesta hirsirungosta lähtien, mikä on ekologisinta mahdollista rakentamista. Perinnerakentaminen on hyviksi miellettyjä arvoja sisältävän hyvän asuinympäristön rakentamista, ja ympäristön sekä sille annettujen merkitysten arvostaminen ovat kestävän elämäntavan omaksumista. 

Rakennustapaohje voi vaikuttaa alkuun ankaralta - mutta viimeistään rakennusten valmistuessa käy kaikille muillekin selväksi, miksi tietyissä asioissa ei kannata tinkiä. Jos tavoitteena on hakea aitoutta, yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota. Perehtymiseen käytetty aika ja aitouteen panostaminen maksavat itsensä takaisin monin tavoin. Rakennustapaohjeen noudattaminen sisältyy kauppaehtoihin, mikä takaa samat säännöt kaikille rakentajille. Sisätiloihin niissä ei puututa. 

Ennen Kitinojan ensimmäisten talojen valmistumista voi olla vaikea kuvitella, miltä kylä tulee näyttämään tulevaisuudessa. Käykääpä siis katsomassa TÄMÄ LINKKI, jossa kuvat Mustasaaren Sulvan vastaavasta asuinalueesta antavat kelpo viitteen!  Kylä näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina, vaikka alue onkin vasta kolmikymmenvuotias. Tonttimaaksi otettu pelto on jo pitkään ollut  kukkivina puutarhoina. Kitinojalla tontit ovat hieman suurempia ja niillä mahtuu hyvin pitämään perunamaata, hyötypuutarhaa ja vaikka hevosia. Lisää laidunmaata löytyy tarvittaessa. 


Pohjalaistalot näyttävästi rinnakkain Ilmajoella 2012

Sijainnin sekä perinnerakentamisen osaajaverkoston vuoksi


Kitinojan perinnetontit ovat tarkoituksenmukaisia - riittävän suuria ja edullisia sekä sijainniltaan erinomaisella etäisyydellä maakunnan kasvupisteistä ja työpaikoista. 

Kitinojan kylän väki tukee vahvasti perinnetonttien rakentajia. Kyläseura on valmistanut tontteja rakentamiskuntoon pitkin kevättä, ja kökkäpäivä tarjotaan rakentajan haluamaan työvaiheeseen tarvittaessa koneineen päivineen. 

Siirrettävää vanhaa pohjalaistaloa etsiviä autetaan löytämään sopiva kohde, uudisrakennuksen suunnitteluun saa ohjeita, ja piirustuksiin saa arviointeja.  Yhteistyökumppaneina on alan vahvoja asiantuntijoita, joilta löytyy tarkempaa tietoa ja neuvoja rakennustapaohjeesta herääviin kysymyksiin sekä suunnittelussa ja käytännön rakentamisessa eteen tuleviin ongelmiin. Kyläseuralla on luettelo maakunnan ja lähiympäristön perinnerakentamisen osaajista, joilta on saatavissa kaikki tarvittava apu käytännön rakentamiseen (julkaistaan liitteenä lähiaikoina). Rakentajien omien kokemusten kautta ratkaisumallit lisääntyvät ja naapurille karttunut tietotaito auttaa myös uusia rakentajia.

       

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

47. Projekti päättyi, mutta itse prosessi on nyt alkamassa!


Kitinojan Koto-projektia oli hieno tehdä! Määräaika tuli täyteen huhtikuussa, joten taustarahoitus on nyt käytetty, loppuraportit laadittu ja byrokratiat pyöritelty. Nyt onkin sitten alkamassa varsinainen prosessi!

Kitinojalla tapahtuu


Ensimmäisellä tontilla on tehty perustuksia, ja ensimmäisen pohjalaistalon hirsiä veistetään parhaillaan. Tontille ne tuodaan juhannuksen jälkeen, ja sitten alkaa pystytys. Tätä prosessia pääsette seuraamaan "Vaniljan valkoista" -blogista, johon löytyy linkki tästä Koskenrannalta-blogin sivureunasta. Toiselle tontille on mahdollisesti tulossa siirrettävä vanha pohjalaistalo, mutta aikataulusta ei vielä ole tarkempaa tietoa. 

Kitinojan ensimmäisen uudis-pohjalaistalon veistäjä on alajärveläinen Rakennus Luoma Oy, joka on perehtynyt Koto-projektilla tuotettuihin pohjalaistalon rakennustapaohjeisiin ja ilmoitti pari vuotta sitten, että aikoo ottaa haasteen vastaan. Totisesti minä sanon teille - hyvin tuntuu olevan homma hanskassa. Käykääpä katsomassa toinenkin linkkinä löytyvä blogi "Pohjalaista unelmaa", jossa näette saman firman tekemän toisen pohjalaistalon pystytettynä. Kolmannenkin tiedän jo nousseen samoin periaattein, ja tarjouspyyntöjä kuuluu tulevan : )

Pohjalaistalon rakentamisesta


Pohjalaistalon voi tehdä monella tapaa. Sen voi tehdä myös modernina tyylitelmänä jossa on vain vaikutteita pohjalaisuudesta - mutta silloin en enää puhuisi pohjalaistalosta vaan modernista talosta, jossa on pohjalaisia vaikutteita. Hyvä niinkin, koska vaikutelmat ovat tärkeitä. Sitten pohjalaistalon voi tehdä miksaamalla esimerkiksi siten, että sen ulkoasu selkeästi viestii pohjalaisuudesta ja määrittää talon luonnetta, mutta siihen on lisätty epätyypillisiä piirteitä kuten vaikka erkkereitä, parvekkeita, terasseja tai muita nykyajan asumisessa suosittuja ulokkeita ja lisäkkeitä. Kivasti voi onnistua näinkin, mutta en minä ihan vieläkään puhuisi silloin pohjalaistalosta, vaan modernisoidusta pohjalaistalosta. Hyvä esimerkki voisi löytyä jonkin talopakettifirman kuvastosta, joissa kaupataan pohjalaistalomallia mahdollisesti ihan perinnetalo-nimikkeellä - on siinä sitä jotain, mutta perinnettä siinä on vain markkinointijipon verran. Sitten tietysti on se kolmas rakentamisen tapa, jolla päästään aitouteen asti: perinnerakentaminen ja tiettyjen sääntöjen noudattaminen. Eron edellisiin huomaa.  Valinnanvaraa siis riittää erilaisten rakentajien erilaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin, ja positiivista on kaikki missä paikallisuus pääsee esiin tavalla tai toisella pitäen yllä ympäröivän maiseman omaleimaisuutta ja kulttuurista jatkumoa.  

Paikallisuudesta puheen ollen: pohjalaistalon voi rakentaa moneen paikkaan. Sen voi tehdä vaikkapa Ruotsiin tai sen voi pykätä vaikka Iisalmeen. Onhan Pohjanmaallakin sveitsiläismallisia alppitaloja ja espanjalaistyyppisiä valkeita tiilitaloja. Makuja on monia, ja niin pitää ollakin. Minä maistan alppitalon lakian reunalla aika mauttomana, eikä espanjalaistalokaan Kyrönjokivarressa ihan vastaa kokemuksia hyvästä mausta. Saan olla tätä mieltä henkilökohtaisesti - eihän pohjalaistalokaan ole kaikkien mieleen! Mutta jos pohjalaistalo miellyttää, pitää nähdä se omassa kulttuurisessa yhteydessään, vähän laajemmin kuin vain pelkkänä rakennuksena. Pohjalaistalo ja pohjalaismaisema ovat parivaljakko, joka on kasvanut kiinni toisiinsa historian aikana. Samoin esimerkiksi hämäläistalo ja hämäläinen kulttuurimaisema. Ja näitä parivaljakkoja löytyy Suomen jokaisesta maakunnasta niin, että jos perinnetalon rakentaminen houkuttaa, on mahdollista rakentaa kauniisti omaan ympäristöön sopivalla tavalla, joka kunnioittaa paikallisuutta ja oman asuinympäristön kulttuuria. 

Lisää pohjalaistaloja!


On hieno ilmiö, että Pohjanmaalla kunnostetaan tai siirretään pohjalaistaloja oman kulttuurialueen sisällä ja rakennetaan perinteistä paikallista rakentamistapaa jatkaen myös uusia. Kunnostajat, siirtäjät ja rakentajat perustelevat valintaansa monin tavoin - käyttökelpoista kannattaa kunnostaa, perinnerakentaminen on luonnonmukaista ja kestävää rakentamista, valinnassa vaikuttaa halu asua terveellisesti, ja pohjalaistalo miellyttää sekä silmää että sielua. Vanhan siirtämisessä ja kunnostamisessa vaikuttaa muun muassa mieltymys vanhan talon tuntuun, pintoihin ja rakennustapaan - hyviksi havaittuja ja arvostettuja ominaisuuksia kaiken kaikkiaan. Rakennuksen historia antaa oman kiinnostavan lisänsä kokonaisuudelle. Toisilla on kyse sukutalosta, toisille yleensä perinteen jatkamisesta ja omien sivujen lisäämisestä jatkoksi talon historiankirjoihin. Uudisrakentajat ovat tärkeä lisä perinnerakentajien joukossa - he osoittavat muille, ettei mikään estä jatkamasta vanhaa rakentamistapaa, jos sellainen kiinnostaa!  Se on täysin mahdollista, vaikka rautakaupassa tai paikallisessa rakennusvalvonnassa taivuteltaisiinkin tekemään tavanomaiset ratkaisut, että rakentaminen olisi "helpompaa ja nopeampaa". Helposti ja nopeasti on tehty moni moderni talo, jossa on tarvittu remonttia jo viiden vuoden sisällä valmistumisesta ; ) 

Kitinojan perinnekylän rakennustapaohje on vapaasti käytettävissä. Se on tarkoitettu erityisesti uudisrakentajille, mutta siitä löytyy myös yleistä tietoa ratkaisuista, joilla pääsee hyvään lopputulokseen. Vanhan talon siirtäjä siirtää talon sellaisena kuin se on. Huom: ohjeistuksen mallit ovat esimerkkejä pohjalaistalosta. Toisin sanoen Kitinojan rakennustapaohje ei suinkaan määritä versiota ainoasta oikeasta pohjalaistalon mallista, vaan esikuvan voi löytää esimerkiksi oman asuinpaikkansa ympäristössä olevista vanhoista, alkuperäisistä pohjalaistaloista. Niitä on kovin monenlaisia, persoonallisia, kauniita, toisistaan paljonkin poikkeavia - suorakaiteen muotoisia, ällänmallisia, isoja, pieniä, vaatimattomia, prameita, kuistillisia, kuistittomia, vaikka mitä. Yhteistä niille on esimerkiksi hirsirakentamisessa ominainen muoto, mittasuhteiden ja aukotusten säännöllisyys, rakentamisen tapa ja esimerkiksi perinteiset pintakäsittelyt, joilla estetään monia nykyrakentamiseen liittyviä ongelmia.    

Minulta saa edelleen hankkeen päättymisestä riippumatta apua yksityiskohtaisiin kysymyksiin - olen päivittänyt yhteystietoni blogin reunapalkkiin!  



              


  

maanantai 7. tammikuuta 2013

45. Perinneverstas Justeeri




Etelä-Pohjanmaalla perustettiin joitakin vuosia sitten rakennusperinteen keskus, mutta sen toiminta päättyi. Maakunnassa ei sittemmin ole ollut rakennusapteekin kaltaista, yleishyödyllistä keskusta, josta olisi saanut apua vanhojen rakennusten ja rakennusosien kierrätykseen. Nyt on kuitenkin Jalasjärvellä aloittanut toimintansa Perinneverstas Justeeri! Toiminta perustuu nuorten ja aikuisten pajatoiminnan yhdistämiseen, ja siinä keskitytään vanhan rakennusmateriaalin kierrätykseen ja kunnostamiseen. 

Perinneverstas Justeeri ottaa vastaan vähintään 1950-luvulta tai sitä aikaisemmalta ajalta peräisin olevia käyttökuntoisia rakennusmateriaaleja kuten hirsiä, ovia, ikkunoita, listoja, kattotiiliä, heloja yms. Purkutavaraa ja purkurakennusten vintteihin varastoitunutta roinaa vastaan perinneverstaan työporukka tulee tekemään vanhojen rakennusten purkutyöt, vie pois jätteet ja siivoaa tontin lähtiessään. 

Matalan kynnyksen purkuoperaatioille uskon olevan tilausta - palolaitos voi harjoitella vähän nuoremmilla purkukohteilla sen sijaan, että harjoittelisi kierrätyskelpoisilla ja vuosiensa puolesta kunnioitettavilla kulttuurihistoriallisilla kohteilla. Haketettavaakin metsäisessä maassa riittää ilman, että tarvitsisi nähdä suuri vaiva kokonaisten rakennusten purkamisella pelkäksi polttoaineeksi. On kannattavaa ja helppoa jättää vanha rakennus pois vietäväksi ilman kustannuksia. Vanhan talon purkamisen kustannukset kun voivat olla useita tuhansia euroja. Kaatopaikkajätteen sijoitukseen saa pulittaa vielä vähän lisää, koska kaikki ei pala vaikka kuinka polttaisi. 

On kulttuuriteko, kun ymmärtää että itselle arvottoman voi antaa pois ja tuntea hyvää mieltä siitä, että joku toinen on iloinen saadessaan liata itsensä, urakoida hullun lailla ja lopulta luoda arvottomalle uuden arvon kunnostettuna - ja että arvottomasta tulee arvokasta yleensä vasta siinä vaiheessa, kun kaikki se työ on tehty. Ellei itsellä ole siihen halua tai mahdollisuutta, on kulttuuriteko suoda se toiselle ennen kuin rakennus on ehtinyt lahota pilalle tai vaurioitunut vuosien mittaan niin pitkälle, ettei siinä ole enää kierrätettävää.  

Aina kannattaa muistaa, että vanhan talon arvo on suurin omalla paikallaan kunnostettuna.       

Sotilasvirkatalo Ilmajoen Koskenkorvalla. Kuva: Perinneverstas Justeeri

Rakentamisen kierrätystavaran etsijöitä Perinneverstas Justeeri palvelee Jalasjärvellä osoitteessa Kurssitie 2.   Alakertaan keskitetään työverstaan tilat, ja yläkertaan tulee myymälä. 


Ikkunoita ja ovia, seinää vasten mm. hienot pariovet. 


Vanhojen ikkunanpuitteiden kauneutta

Tavaraa on tarjolla myös sisustukseen
Perinneverstas Justeeri ilmoittaa rakentamisen kierrätystavarasta facebookissa "Pohjanmaan rakennusapteekki" -ryhmässä sekä omassa fb-profiilissaan - käykää tykkäämässä!  


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

44. Maisemantarkkailijan huolipuhe


Katoavaa kauneutta


Vuosien varrella olen ajellut Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan kyläteitä ristiin rastiin satoihin  tuhansiin nousevin kilometrimäärin tähän ikään mennessä, ja seurannut maiseman muutosta. Missä oli se kaunis talo empiremallisine räystäineen, siellä on nyt pajupuska ja paikalleen kaatunut vanha navetta... missä oli ennen seitsenklasinen tuparati joen pintaan peilaten, siellä on nyt jo remontti meneillään uudessa talossa. Ottaa ihan kipeää, kun tietää hyväkuntoisen vanhan hirsitalon menneen palolaitoksen harjoituskohteeksi. Tulee suru, kun taas osuu paikalle jossa siivoillaan tontilta viimeisiä purkujätteitä ja kuulee, että hakkeeksi meni sekin tupa. Vetää voimattomaksi, kun huomaa sateen piiskaavan kasalle nostettuja vanhoja peiliovia, samaan läjään heitettyjä kiinteitä tuvan penkkejä ja rikkonaisia vanhoja ikkunalaseja. Enpä ehtinyt hätiin, kun viime viikolla meni polttopuiksi vanha aitta. Kuulin siitäkin vasta tänään. 

Onhan sitä tullut ajeltua muuallakin Suomessa, ja Ruotsissa. Kun silmä on harjaantunut katsomaan pohjalaistaloja, niin ojaanhan sitä meinaa ajaa kun näkee sellaisen muualla. Etelä-Pohjanmaalta, Pohjanmaan rannikkomaakunnasta ja Keski-Pohjanmaalta on vuosikymmenten aikana siirretty pois uskomattoman suuri määrä vanhoja taloja - lähinnä Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Niitä siirretään koko ajan. Myös pohjoiseen, mm. eräpirteiksi. Ei ehkä saisi, mutta sekin vetää mielen omalla tavallaan haikeaksi. Pohjalainen talo on kaunis, ihailtu, ja haluttu -  Pohjanmaan ulkopuolella. Joskus olen pysäyttänyt auton tien reunaan ja jäänyt puhuttelemaan taloa: "Ooppas sä kaukana kotua! Kuinka soot tänne joutunu?" Useamman kerran olen jatkanut matkaa vasta sitten, kun joku ohi ajava pyöräilijä on kääntynyt katsomaan ja ihmettelemään, mitä oikein jupisen yksinäni autossa. 


Ylpeyttä, tunnetta ja... turhaa ylpeyttä


Etelä-Pohjanmaata ja Pohjanmaata on pidetty seutuna, jossa ollaan ylpeitä omasta kulttuurista, murteesta ja historiasta. Ylpeys kyllä ulottuu myös pohjalaiseen rakennusperinteeseen, mutta ei välttämättä niin pitkälle, että vanhoihin rakennuksiin haluttaisiin sijoittaa mahdollista myöhempää käyttötarvetta varten. Jos tarvetta rakennukselle ei nyt ole, se puretaan pois tai sen annetaan lahota paikalleen.  Vesikattoja ei uusita, eikä kivijalkaa korjata, vaikka jo näillä toimenpiteillä tyhjäkin talo säilyisi paikallaan vielä tulevienkin vuosikymmenten ajan. Pohjalaisen talon arvostus Pohjanmaalla on vieläkin melko paljon lähinnä menneiden muistelemista, juhlavia puheita kotiseutuyhdistysten vuosikokouksissa, vanhojen talokuvien keräämistä arkistoihin - ja museotoimintaa. Pohjanmaa on museoiden luvattu maa. 

Moni vanha pohjalaistalo on tyhjillään uuden talon vieressä, eikä niihin haluta uusia asukkaita, koska ne ovat aivan samassa pihapiirissä oman asumuksen kanssa. Moni vanha pohjalaistalo on varsin hyvässä kunnossa, mutta jäänyt syrjään keskuksista joissa työpaikat ja koulut sijaitsevat - ne eivät käy kaupaksi paikallaan, mutta niitä ei myöskään tarjota siirrettäviksi. Paljon on taloja, jotka kuuluvat perikunnille, joissa aina vähintään se yksi kieltäytyy myymästä. On tyhjiä ja täysin käyttämättä olevia taloja, joilla on omistajalleen kyseenalainen tunnearvo - sitä ei voi missään tapauksessa myydä koska se on lapsuudenkoti tai sukutalo, mutta sitä ei myöskään ole varaa pitää kunnossa. Se saa mieluummin rapistua ja kadota vähitellen kokonaan kuin tulla jonkun toisen omaksi - koska se on niin rakas?  Joku ajattelee "Naapurit pian luuloo jotta mullon rahan tarvesta, jos rupian myymähän". Ja joskus käy niinkin, että jonkun lähestyessä ostotarjouksella, pohojalaasen reaktio on "Soon MUN taloo. Mä teen sillä mitä mä taharon! Siitä saa hyvää polttopuuta!" Ja vaikka siihen saakka talo ei ole käynyt omistajalla edes mielessä, seuraavana päivänä koneet käyvät ja klapeja syntyy!    


Valoilmiö pohjalaistalojen taivaalla



Vähitellen on tultu tilanteeseen, jossa vanhan rakennuskannan arvostus on konkretisoitumassa uudella tavalla myös Pohjanmaan maakunnissa. Televisiossa on näytetty Perinnemestaria, alan kirjallisuus on lisääntynyt, ja aikakauslehdet tekevät nykyään paljon haastatteluja vanhojen talojen kunnostajista ja kuvaavat heidän kotejaan. Niissä on "sitä jotain", ja ne huomataan. Tieto on lisääntynyt, puheet ovat saaneet uuden luonteen, ja yhä useampi näkee vanhan rakennuksen kunnostuskohteena, jossa piilee aivan toisenlaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia kuin on totuttu ajattelemaan. Moni vanhan talon omistaja harmittelee tekemättä jääneitä kunnossapitotoimia, kun lehdessä lukee: "Halutaan ostaa hyväkuntoinen pohjalaistalon hirsikehikko".  Entistä useampi päättää vastata ilmoitukseen ja tarjota itselleen tarpeetonta toisen käyttöön. Ja pohjalaisittain ajateltuna erityisen tärkeä huomio on, että yhä enemmän ostotarjouksia pohjalaistaloista tulee omasta maakunnasta! 

Unohtaa ei pidä, että pohjalaismaakunnissa on aina ollut paljon myös niitä, jotka ovat koko ajan osanneet arvostaa vanhoja rakennuksiaan ja pitäneet ne asuinkäytössä läpi vuosikymmenten. Vielä parikymmentä vuotta sitten joku varmaan sanoi heille, että "Eikö ny hyvänen aika teiränkin olsi jo aika rakentaa uus!". Nyt kommentti saattaa olla "Voi kun meilläkin olis tälläänen!". 

Vetoomus


Muutos on silti hidas. Maisemantarkkailijan huoli ei ole liioiteltu - pohjalaiselle kulttuurille, elämäntavalle ja identiteetille tärkeän vanhan rakennuskannan katoamisen tahti kiihtyy. Nyt eletään viimeisiä hetkiä, jolloin vielä ehtii vaikuttaa. 

Jos rakennuksen kivijalka on kallellaan tai katto alkanut vuotaa, niin korjatkaa - jos omasta joukosta kenelläkään ei ole rakennukselle tarvetta, ottakaa kustannus takaisin rakennuksen hinnassa kun myytte sen. Jos rakennuksen katto on jo vuotanut pitempään ja hirret ovat vaurioituneet, talo voi silti olla vielä täysin korjauskelpoinen hirsiä vaihtamalla - jos ei kenellekään omasta joukosta, niin ostajalle. Jos kosteusvaurioita on syntynyt paljon, voi olla myöhäistä sekä talon kunnostamisen että siirtämisen kannalta. Mutta silloinkin voi rakennuksessa olla jäljellä vielä osia, joita perinnerakentaja jossain parhaillaan etsii - korvaushirsiä, ikkunoita, ovia, listoja, kattotiiliä, kaakeliuuneja, valurautahelloja, vanhoja valokatkaisimia, jne.  Toisen jäte voi olla toisen aarre. 

Vanhojen pohjalaisrakennusten ja perinnerakentamiseen liittyvän kierrätystavaran tarjonnan ja kysynnän kohtauttamiseksi on internetin facebookissa ryhmä "Pohjanmaan rakennusapteekki". Se on ilmainen ilmoituskanava kaikille, jotka haluavat laittaa vanhoja rakennuksia ja rakennusosia kiertoon, ja kaikille jotka sellaisia etsivät.  Niitä voi ilmoittaa myös suoraan minulle. Lisäksi Jalasjärvellä on tänä syksynä avattu Perinneverstas Justeeri, joka palvelee asiakasta tulemalla purkamaan vanhat, tarpeettomat rakennukset - ja ottaa vastineeksi vain purkutavaran talteen. Siivoaa vielä tontinkin kaupan päälle. Siitä seuraava blogiteksti!



  

       

maanantai 12. marraskuuta 2012

43. Kitinojan Koto-projekti palkittiin kunniakirjalla



"Maaseudun kehittämistyön tulosten esittelemiseksi ja erityisten helmien löytämiseksi Suomen maaseutuverkosto julkaisi maaseudun toimijoille Parhaat Käytännöt 2012 -kilpailun. Sillä viestittiin Suomen maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa syntyneestä, suomalaisesta maaseutuyrittäjyydestä ja maaseudun elinvoimaisuutta lisäävistä kehittämishankkeista. 

Maaseutugaalassa 8.11.2012 edistyksellisestä maaseudun kehittämistyöstä palkittiin kilpailusarjan "Leader - oiva paikallisteko" finalistina Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan."


Kitinojan kyläseuran traditionalistisen rakentamisen pilotti, Koto-projekti pääsi hyvään seuraan. Sadoista maaseudun kehittämishankkeista finaaliin valikoitui hieno otos mitä erilaisimpia voimannäyttöjä eri puolilta Suomea. Palkintojen jako tapahtui Maaseutugaalassa Musiikkiteatteri Palatsissa Tampereella.