keskiviikko 23. helmikuuta 2011

10. Energiamääräysten vaikutus perinnerakentamiseen

Miten uudet energiamääräykset vaikuttavat vanhojen talojen korjausrakentamiseen silloin, kun ne korjataan paikallaan? 

Miten uudet energiamääräykset vaikuttavat, kun vanhan talon hirsikehikko siirretään uuteen paikkaan ja pystytetään uudelleen? Voidaanko vanhan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan talon uusi elämä toteuttaa edelleen tavalla, joka säilyttää talon arvon?

Entä jos haluaa kokonaan uuden hirsitalon, joka on rakennettu mahdollisimman pitkälle paikallista, perinteistä rakentamitapaa noudattaen - miten pitkälle siinä voidaan energiamääräykset huomioon ottaen soveltaa ko. rakentamistapaa?

Ympäristöministeriön vastauksia

Kysymyksiin sain vastauksia ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolla toimivalta yli-insinööri Jyrki Kauppiselta:  

Korjausrakentamisen osalta valmistelu on vielä alkuvaiheessa, mutta jo tässä vaiheessa on varsin selvää, että rakentamismääräyksissä on otettava huomioon myös kuvatunlaiset tapaukset nimenomaan niin, että korjausrakentamisen yhteydessä parannetaan rakennuksen kokonaisenergiatehokkuutta vain niiltä osin kuin se on kustannustehokkuudesta, virallisesta suojelusta, rakennuksen ominais- ja erityispiirteistä tai rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimisesta johtuvien seikkojen valossa mahdollista. 

Kokonaisenergiatehokkuutta voi parantaa ottamalla käyttöön uusiutuvaa omavaraista energiaa esimerkiksi lämmitykseen, valaistukseen sekä taloussähköön. Myös teknisissä järjestelmissä sekä automaatiossa ja laitteissa sekä kodinkoneissa voidaan ottaa huomioon energiatehokkuuden parantaminen. Edellä luetellut eivät välttämättä edes näy päällepäin.

Rakennusmateriaalit ja kokonaisuus määrittyvät pätevien suunnittelijoiden toimesta, kun korjaustarpeesta johtuva hanke on lähdössä liikkeelle. 

Mitä tulee uuden talon rakentamiseen, se on Kauppisen mukaan uudisrakentamista myös silloin, kun käytetään kierrätettyjä rakennusosia. Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 171.1 § antaa kuitenkin kunnalle tai kaupungille erityisestä syystä mahdollisuuden myöntää poikkeuksen mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. 

Rakennusjärjestyksen paikallisuuden kehittämisestä 

Markku Axelsson Suomen kuntaliitosta kirjoittaa mm. näin:

Yksittäisessä kunnassa ja kuntayhteistyössä paikallisuuden ja oman identiteetin merkitys korostuu. Kuntien päättäjät ovat keskeisessä asemassa siinä, miten oma paikallisuus tulevaisuudessa kehittyy. Kunnat, jotka pystyvät puolustamaan paikallista omaleimaisuutta, ovat tärkein vastavoima suunnittelun yhdenmukaisuudelle ja keskittävälle kehitykselle. Rakennusjärjestys on työväline, jolla kunnan roolia voidaan terävöittää ja jolla voidaan tukea paikallisuutta. 

Valtakunnallisia rakentamisen säännöksiä soveltamalla ei ole mahdollista kestävällä ja yksilöidyllä tavalla kehittää omaa paikallisuutta. Siksi kunnan rakennusjärjestykselle on annettu valtuutus paikallisten olojen vaalimiseen. Rakennusjärjestyksen säännökset voivat olla erilaisia kunnan eri alueilla. Suomen kuntaliitto kannustaa kuntia kehittämään rakennusjärjestyksiään.

Koto-projektin näkökulmasta

halutaan saada Seinäjoen kaupungin kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset mukaan Kitinojan pohjalaiskylän suunnitteluun heti maankäyttösuunnitelman, rakennusjärjestyksen ja rakentamistapaohjeistuksen valmistelun alkumetreillä niin, että paikallinen omaehtoinen kehittäminen voi edetä yhteisymmärryksessä virallisen kanssa.

Projektin ohjausryhmä on hyvä kohtauspaikka perinnerakentamisen asiantuntijoiden ja kaupungin viranomaisten väliselle keskustelulle ja linjavedolle siitä, miten esim. energiamääräykset on mahdollista ottaa huomioon niin, että rakennuksen ulkoasu, hengittävyys ja terveellisyys eivät kärsi, mutta lämpö pysyy ja kulutus jää minimiin. 

Perinteisessä rakentamistavassa on nerokkaiksi osoittautuneita ratkaisuja, joiden hyödyntämistä ei kannata hylätä pitäytymällä pelkästään modernia rakentamistapaa varten luoduissa määräyksissä. Perehtyminen perinteisiin menetelmiin osoittaa, että ne eivät olekaan niin vanhanaikaisia kuin joskus luullaan. Itse asiassa ne ovat monella taholla jo osa uutta, ekologista rakennussuunnittelua.

Kirjoitan lisää energiamääräysten vaikutuksista, kun hanke etenee! 


torstai 3. helmikuuta 2011

9. Tutustumismatkan jälkipuintia

Malkakoskea
Matka Sulvan Stundarsista Vaasaan on suunnilleen sama kuin Malkamäeltä ja Kitinojalta Seinäjoelle - n. 20 minuuttia. Kitinojalta on lisäksi yhtä lyhyt matka myös Lapualle, joka on toinen Etelä-Pohjanmaan kasvukeskuksista. Sulvan omat palvelut ovat hyvät, on mm. ravintola, pankki, koulu, päiväkoti, kauppa - ja kirkko. Kitinojalla on mm. oma koulu, kirkko sekä päivittäistavarakauppa jonka palveluihin kuuluvat myös myymäläauto, lääkevarasto, asiamiesposti, polttoainemyynti sekä kotiinkuljetuspalvelut. Kitinojan viereisessä Halkosaaren kylässä on mm. äskettäin laajennettu koulu ja samassa tilassa toimiva päiväkoti, kaksi ryhmistä, neuvola, nuorisotilat, grilli sekä pankki. Tätä sopii miettiä, jos epäilee että Kitinoja olisi jollain tavalla "syrjässä". 

Talkoohenki kukoistaa sekä Stundarsissa että Kitinojalla. Kitinojan kyläseura toimii kyläläisten omaehtoisen ja aktiivisen kehittämisen organisaationa. Hankkeina on toteutettu esim. kylätalo urheilusaleineen ja kerhotiloineen, jääkiekkokaukalo, jalkapallo- ja pesäpallokenttä, Hietasaaren valaistu pulkkamäki ja uimaranta laitureineen, sekä veneluiska Kyrönjokeen. Käytössä on myös monikymmenkilometrinen valokuituverkko, joka mahdollistaa toimivat tietoliikenneyhteydet sekä kyläyhteisön toimintojen organisoinnin ja kattavan paikallistiedotuksen. Harrastusmahdollisuuksien ja vapaa-ajan vieton suhteen Malkamäki ja Kitinoja ovat lähietäisyydellä kaikesta, mitä kukin omakseen tuntee. 


Alajokilakeutta
Pohjanmaan rannikolla Stundars rajautuu Söderfjärdeniin, joka on yksi maailman parhaiten säilyneistä meteoriittikraatereista. Söderfjärdeniä on kuivatettu jo 1700-luvulla, mutta 1900-luvun alussa aloitettiin valtava kuivatushanke, joka valmistui vuonna 1927. Ympäröivät kylät saivat suuria lisäalueita, maata äestettiin ja Söderfjärdenistä tuli latojen valtakunta. Vastaavasti Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella pantiin alulle jo v. 1786 Ruotsin valtakunnan suurisuuntaisin suonraivaushanke, joka jatkui 1900-luvulle asti. Se Ilmajoen alajokimaisema, joka nykyään tunnetaan eteläpohjalaisena lakeutena, kuokittiin miesten ja naisten käsivoimilla - ja rajaa Kitinojan kylää lakeuden länsilaidalla. Latomerestä on kummallakin alueella jäljellä enää rippeitä. Söderfjärdenin alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, samoin Ilmajoen Alajoki. Kitinojan ja Malkamäen kylät sijaitsevat lisäksi valtakunnallisesti arvokkaaksi luokitellussa Kyrönjokilaakson kulttuurimaisemassa.  

Tutustumismatkan jälkipuinnissa keskusteltiin Koto-projektin tavoitteista myös Seinäjoen kaupungin näkökulmasta. Kaupungilla on projektin myötä mahdollisuus nostaa imagoaan eteläpohjalaisen kulttuuriperinnön kohottajana, tiiviin ja matalan ekologisen puurakentamisen tukijana, sekä mallikelpoisen vaihtoehtoasumisen mahdollistajana. Projektin kohderyhmä ei halua asua kaupunkikeskustassa joten projekti ei vaikuta keskustan asukkaiden lukumäärään - mutta voi vaikuttaa siihen, että kaupungilla on esittää kohderyhmän toivomia vaihtoehtoja omien rajojensa sisällä. Edetessään projektin saama huomio saattaa lisääntyä, ja jos kaupunki osaa olla ovela, se osaa hyödyntää myös tämän huomion. Asukaslähtöinen kyläsuunnittelu on maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua osallistumista ja käytännön demokratiaa. Parhaat tulokset saavutetaan, kun vapaamuotoinen ja virallinen suunnittelu tukevat toisiaan. 


Seinäjoen kaupunki on hakemassa valtakunnalliseen kansalliseen kaupunkipuistoverkostoon vyöhykkeellä, joka ulottuu Törnävältä Kitinojalle ja Malkakoskelle. Kansallinen kaupunkipuisto velvoittaa kaupunkia vaalimaan alueen kulttuurihistoriallisia ja luonnonmaisemallisia arvoja. Ympäristöministeriön ylitarkastajan Jukka-Pekka Flanderin mukaan Seinäjoenkin täytyy vielä täydentää hakemustaan kaavasuunnitelmilla, jotka kertovat arvojen säilyttämistahdosta. 

Koto-projektin ohjausryhmässä olevan arkkitehdin Airi Kentalan sanoin "vaikka ymmärsinkin jo aikaisemmin, mitä projektilla tavoitellaan, nyt ymmärrän sen vielä paremmin". Tämä pätee varmasti koko Stundarsissa vierailleeseen ryhmään. Stundars toimii silmien avaajana. Vahinko, ettei mukana ollut yhtäkään Seinäjoen kaupungin kaavapuolen edustajaa - onni, että heitä on projektin ohjausryhmässä! 

tiistai 1. helmikuuta 2011

8. Tontit ja rakentamismääräykset Stundarsissa



Tähän saakka Stundarsin perinnetaloalue on kehittynyt asukkaidensa tahdonvoimalla. Kaava ja siihen sidottu rakennusjärjestys on saatu vasta hiljattain, ja turvaa nyt merkittävällä tavalla alueen erityisyyden säilymisen. Vielä äsken sinne ehti nousta myös muulla kuin perinteisellä rakentamistavalla toteutettuja rakennuksia. Näimme esimerkin - se oli varsin mukavan näköinen, tavallinen uudistalo, mutta selvästi väärässä ympäristössä. Lupaa sen rakentamiselle oli perusteltu sillä, että "perinnetalona" se sopii ympäröivään maisemaan. Oli kuitenkin kaikkien nähtävissä, etteivät erkkerit, ulokkeet, alumiini-ikkunat, mittasuhteet, materiaalit jms. olleet laisinkaan sitä, mitä ympäristön muissa taloissa. Pelkkä punainen väri ja valkoiset vuorilaudat, tai talofirman markkinoinnissaan käyttämä termi "perinnetalo", eivät tee talosta perinteiseen pohjalaiseen miljööseen sopivaa.

Kaavassa oleville tonteille saa Stundarsissa ainoastaan siirtää vanhoja, hirsirakenteisiä pohjalaisrakennuksia. Täysin uusista materiaaleista tehtyjä rakennuksia ei hyväksytä. Tontilla on oltava vähintään kolme rakennusta ja pihapiireistä pyritään  muodostamaan suljettuja. Rakennusten ulkoväreiksi hyväksytään ainoastaan perinteisiä maaleja, keittomaaleja - punamultaa sekä okraa ynnä valkoista. Tontit ovat 2000-3000 -neliöisiä eli riittävän suuria kaikille pihapiiriin kuuluville rakennuksille sekä puutarhoille ja muille toiminnoille. 

 Alue on savipohjaista entistä peltoa, jossa peruskallio on metrien syvyydessä. Jokainen talo on perustettu huolellisesti. Matalat rakennuspaikat on korotettu notkosta muuta maastoa ylemmäksi. Pohjia on täytetty soralla ja siirtomaalla. Alkuperäinen kivijalka tuodaan rakennuksen mukana ja käytetään uudelleen. Perustuksessa alimpana voi olla harkkoja, mutta vanhat perustuskivet asetetaan paikoilleen harkkojen päälle niin, että päälle näkyy vain vanha kivijalka. Numeroitu hirsikehikko kootaan kivijalan päälle. Vanhat ikkunat ja ovet on säilytetty aina, kun se on ollut mahdollista. Jos on tarvittu uusia, ne on teetetty samanlaisiksi kuin alkuperäiset. 

Siirretyt hirsitalot ovat uudessa paikassa uudistalon rakentamista, ja niitä koskevat samat määräykset kuin uudisrakentamista yleensä. Riippuen paikallsista viranomaisista joitain oikkeuksia voi olla mahdollista neuvotella. Stundarsissa siirtoprojekteja ei lueta uudisrakentamiseksi vaan peruskorjaukseksi. Asukkaiden mielestä taloja voi verrata museorakennuksiin, joita ei voi, eikä saa pilata moderniin rakentamiseen tarkoitetuilla rakennusmääräyksillä. Mustasaaren kunta arvostaa Stundarsia eikä tyrkytä sinne uusimpia rakennusmääräyksiä. Stundarsissa pätevät omat määräykset. 


Mitä tulee matalanergia- ja nollaenergiarakentamiseen, pitäisi tukea Panu Kailan näkemyksiä terveellisestä rakentamisesta ja käyttää järkeä. Poikkeuksellisia taloja ei saa pilata yleispätevillä määräyksillä. 1970-luvulla oli sama tilanne: energiakriisin vuoksi tuli lisäeristämisvaatimuksia, joiden ongelmat tulivat esiin vasta myöhemmin. Yleensäkään seinien paksu lisäeristäminen ei ole hyödyllistä, koska seinien läpi ei vuoda niin paljon lämpöä. Metrin vahvuinen seinä ei paranna lämmönpitävyyttä. Lisäeristys kannattaa paremmin yläpohjassa. Tuuletus toimii, kun poltetaan puuta takassa tai avataan ikkunaa kesällä. Täydellistä ilmastointilaitteistoa ei ole missään Stundarsin taloista.

Stundarsissa siis käytetään perinnerakentamiseen soveltuvia menetelmiä ja materiaaleja. Seinät eristetään ulkopuolelta hengittävin materiaalein, ulkovuoraus tehdään laudoittamalla alkuperäsien mallin mukaan, muovia ja pinnat sulkevia materiaaleja ei käytetä edes sisämaalaus- tai tapetointivaiheessa. Ikkunat ovat ulkolaudoituksen kanssa linjassa, eivätkä jää syvänteeseen. Sisäpuolella sen sijaan on ikkunalautasyvennys, jolle voi sijoittaa vaikka ruukkukasveja. 


Landgärdsien kuistilla















Kuisteja oli monessa paikassa suurennettu ja komistettu alkuperäisestä, mutta tyyliin täysin sopivalla mallilla. Carl-Erik Forth puolusti myös avokuistia perinteisenä ratkaisuna, joka tulee maksamaan paljon vähemmän kuin iso, runsasikkunainen suljettu kuisti. 

Lämmitysmuodot vaihtelevat. Eteiskaappeihin tai esim. uuninpankkokaappeihin on mahdollista piilottaa tekniikkaa, jos sitä on. Esim. Bergströmeillä on maalämmitys, jonka tekniikka on sijoitettu kuistille seinäkaappiin. Sieltä lämpö johdetaan lattialämmityksenä taloon. Esim. Johan Smedsillä oli aikaisemmin öljylämmitys ja pannuhuone ulkorakennuksessa - nyt sinnekin on asennettu maalämpö ja länsipäätyyn on ilmestynyt ilmalämpöpumppu. Ilmalämpöpumput ovat rumia, pitävät ääntä ja niitä on huollettava säännöllisesti, mutta niitäkin siis on tällä hetkellä. Aurinkopaneeleista keskustellaan. Niitä ei haluta katoille eikä seinille, mutta esim. puutarhassa maan tuntumassa ne eivät näkyisi häiritsevästi.

Varsinaisen lämpöjärjestelmän lisäksi kaikissa nähdyissä taloissa oli perinteinen pohjalainen avotakka. Ehkä enemmän tunnelman kuin lämmittävyyden vuoksi, vaikka niiden sisällä on osittain myös varaavia rakenteita. Kaikkien takkojen kyljessä oli myös uuni ja rautahella. Jos sähkö jostain syystä lakkaa toimimasta, ruoanlaitto ei tyssää ainakaan siihen. Jotkut käyttävät niitä säännöllisesti, toisille ne ovat asiaankuuluva yksityiskohta ja vaihtoehto tarvittaessa. 

Tommy ja Sara Bergströmin uutuuttaan hohtava pohjalaistakka


Kaikissa taloissa on liesituulettimet ja koneellinen ilmanvaihto märkätiloissa. Muissa paitsi näissä tiloissa on mahdollista toteuttaa painovoimainen ilmanvaihto. Paras vaihtoehto olisi sijoittaa märkätilat erillisiin ulkorakennuksiin. Suihkukaapin käyttäminen mahdollistaa hengittävät materiaalit myös pesutiloissa niin, että turhaa laatoitusta voi vähentää.

Useissa pihapiireissä on enemmän kuin vaaditut kolme rakennusta. Missä rakennukset eivät kokonaan sulje pihapiiriä, siellä on saatettu rajata pihaa puuaidoin. Eräässäkin pihassa koko pihapiiri oli suljettu sekä rakennuksin että puuaidoin niin, että koirat saivat olla vapaasti tontilla pääsemättä portista karkuteille. Yksi pihapiirin muista rakennuksista saa olla esim. "syytinkitupa", jolloin samassa pihapiirissä voi asua kaksi taloutta. Syytinkitupaa voidaan käyttää myös vieraiden majoitustilana tai muussa tarkoituksessa. Erään pitkän aittarakennuksen koko yläkerta oli lämmintä asuinhuonetilaa. Alaosassa oli portti ja varastotiloja. 

Tämän perheen koirat pysyvät tallessa umpipihassa


Autoja ei ajeta porraspäähän tai pihoihin, vaan ne jätetään laidalle, ulkorakennuksiin sijoitettuihin autotalleihin tai portteihin. Tiet eivät ole asvaltoituja eivätkä korotettuja, vaan sorapintaisia ja matalalla rakennuksiin nähden. Ulkovalaistusta kartettiin aluksi, mutta myöhemmin päädyttiin valopylväisiin, joiden malli soveltuu alueen henkeen mahdollisimman hyvin. Postilaatikot, roskakatokset jms. on suunniteltu samalla tavoin.

Stundarsin perinnealueelle kaikkineen - siis myös museoalue mukaanluettuna - on siirretty yli sata rakennusta. Lähes jokainen niistä on purettaessa osoittautunut ennenkin siirretyksi. Osa on nyt jopa neljättä kertaa uudessa paikassa. Perinteisellä tavalla rakennettu hirsitalo on niin ekologinen, että se on mahdollista ottaa mukaan, kun muuttaa! Kuitenkin, kun joku on muuttanut Stundarsista ja myynyt talonsa, hän on saanut siitä huippuhinnan. Myyntivaiheessa asuntojen neliöhinnat ovatkin samaa luokkaa kuin Vaasassa, mikä on poikkeuksellista näinkin etäällä kaupungista olevalla maaseutualueella. 

7. Stundarsin tarina

Peter Båsk kertoo Stundarsista


Parikymmentä Kitinojan ja Malkamäen Koto-projektista sekä perinnerakentamisesta kiinnostunutta retkeläistä oli mukana tutustumismatkalla Sulvan Stundarsissa tammikuun viimeisenä lauantaina. Peter Båsk ja Carl-Erik Forth kertoivat Stundarsin tarinan alusta tähän päivään saakka. 

Sulva oli 1970-luvun alussa vielä itsenäinen kunta, jossa suunniteltiin paikalle kerrostaloja sekä useita moderneja omakotitaloja. Peter & kumppanit olivat hiljattain olleet Ruotsissa perinnerakentamista koskevassa seminaarissa, eivätkä pitäneet ajatuksesta, että omaan kylään alkaisi nousta korkeita betonielementtejä. Peter puhui puolelleen vaikuttajia. Silloinen Sulvan kunnansihteeri ja myöhempi Mustasaaren kunnan asuntosihteeri Brage Räfsbäck lähti tukemaan ajatusta vanhoista pohjalaistaloista koostuvan asuinmiljöön rakentumisesta. Hänestä tuli myös yksi ensimmäisistä talonsiirtäjistä.

Oli mielenkiintoista verrata kaavapiirrosta, joka sisälsi säntilliset suunnitelmat kerrostaloista ja omakotitonteista ja verrata niitä sittemmin toteutuneeseen kaavaan, jossa tontit ovatkin isompia ja niiden rakennuskanta muodostuu kylämäisesti vanhoista pohjalaistaloista umpipihoineen. Jos kunnan alkuperäiset suunnitelmat olisivat toteutuneet, alue olisi nyt kuin mikä tahansa 70-luvulla tärvelty suomalainen taajama, eikä olisi milloinkaan tullut valituksi yli tuhannen kilpailijaehdokkaan joukosta Suomen parhaaksi asuinalueeksi vuonna 2006. Kävijöiden on vaikea uskoa, että talot ovat sijainneet täällä vasta lyhyen ajan, koska kylän idylli on viehättävän ajaton, maaseutumainen ja pittoreski - kuin Carl Larssonin tauluissa. 

Tietous vanhojen talojen korjaamisen oikeista tavoista on lisääntynyt, ja 1990-luvun lopulta lähtien siirretyt talot ovat nyt kaikkein toimivimpia malleja niille, jotka haluavat nähdä perinteisen rakentamistavan niksit kytännössä. Niissä ei enää ole käytetty yhtään muovia, ja rakennusteknisesti niissä on jo osattu tehdä kaikki oikein. Niissä ei vedä, ne ovat lämpimiä, niissä asutaan nykyaikaisesti ja mukavasti - mutta asumismukavuudella on aivan erityinen lisäarvo, joka tulee perinteisen rakentamistavan noudattamisesta. Sen vuoksi alueella käy vuosittain useita satoja tutustujia, joita kiinnostaa ekologisuus, perinteiset arvot, maiseman huomioon ottaminen, rakennustekniikka, siirtoprojektien toteuttaminen, kokemus kustannuksista jne. 

Jokainen alueen asukas on esitellyt kotiaan lukuisia kertoja vuosien varrella, ja tulee tekemään sitä vastakin. Asukkaat ovat syystä  ylpeitä asuinalueestaan, ja haluavat tukea vastaavien prosessien toteutumista myös muualla. Kävijämäärät Sulvan muissa kohteissa ovat lisääntyneet vastaavasti. Esimerkiksi viereisellä Stundarsin ulkomuseolla on useita päätoimisia työntekijöitä, alueella sijaitseva Hemmerin talo toimii ravintolana ja näyttelypaikkana, erilaisia kursseja ja tapahtumia järjestetään, kesäisin toimii paikallisten käsityöläisten tuotteita myyvä puoti, lapsille on tarjolla elämyksellisiä koululaisretkiä, ja kesäteatterikin tekee taas paluuta. 

Alkuun alueelle muodostettiin yhdeksän tonttia. Nyt alueella asuu kahdeksantoista perhettä, joiden mukana kylään on tullut paljon lapsia. Sulvalle on juuri rakennettu uusi päiväkoti. Uusista rakennuspaikoista on ollut pulaa pitkään, eikä kysyntään ole kyetty vastaamaan. Nyt tontteja on onnistuttu saamaan pari lisää.  

Näimme yhden myynnissä olevista tonteista. Siinä oli alunperin ollut perinteinen pohjalaistalo, joka oli aikanaan madallettu ja modernisoitu niin, että alkuperäinen malli ei ollut enää lainkaan tunnistettavissa. Uudet materiaalit ja 70-luvulla parempana pidetty nykyaikainen rakennustekniikka eivät ole kestäneet tähän päivään saakka. Talo on mennyt korjauskelvottomaksi. Tontti on nyt arvokas, mutta ei talon modernisoinnin ansiosta, vaan ympäristössä tapahtuneen kehityksen vuoksi. Perinteisellä rakentamistavalla toteutettu asuinalue on haluttu ympäristö ja haaveena monella kodinrakentajalla.